Jälkimainingit.

Maailmanrauha! Ystävyyttä yli rajojen! Voimme tehdä poikkeuksen! Voi superlatiivi ja optimismi soikoon.
Palasin eilen Suomeen Jamilta, ja voi hyvät hyssykät että olikin kivaa tulla kotiin. Ei sen takia ettenkö olisi viihtynyt matkalla, vaan siksi että niin mieletön reissu tuntuu hyvältä saada kasaan kokonaisuutena. Aikalailla sain uutta käteen: kavereita, näkökulmia, eri kulttuureja, ajatuksia. Ja mikä ehkä hillittömin kokemus, tein kuuden muun leiriläisen kanssa kahden tunnin radio-ohjelman BBC:lle. Keskusteltiin keskenämme ja haastateltavien kanssa Intian seudun tulvista, Darfurin tilanteesta ja rauhanturvaajien työstä siellä, kielien opetuksesta ympäri maailmaa, ja siitä miksi eri kulttuurit, jopa vihollisvaltiot, tulevat Jamboreella toimeen keskenään, mutta kotona eivät. Keskustelu oli varsin mielenkiintoinen, ja oli aika uskomaton fiilis kun saimme koko ajan ulkomaailmasta sähköpostitse ja puhelimitse kannanottoja. Ei ihme sinänsä, onhan kanavalla vaatimattomat 200 miljoonaa kuuntelijaa ympäri maailmaa.

Radioprojektin parissa tuli niin pelottavan selväksi miten älyttömän hyvin asiat meillä ovat. Klisee sinänsä, mutta ihan totta, kuinka moni teistä on koskaan keskustellut kasvotusten ihmisen kanssa joka elää keskellä sotaa ja nälänhätää? Juttelimme ohjelmaa kootessa kotimaidemme suurimmista ongelmista, enkä koskaan ole tuntenut itseäni niin onnekkaaksi. Se tunne puristi kurkkua ja sai kyyneleet silmiin. Muut mukana olevat olivat kotoisin Meksikosta, Ugandasta, Sudanista, Venetsuelasta, Italiasta ja Keniasta. Voitte vain kuvitella miltä tuntui sanoa "minulla on Suomessa kaikki hyvin" sen jälkeen kun kaikki muut olivat kertoneet luonnonkatastrofeista, poliittisista ongelmista, sodista ja nälänhädästä, jotka sotkevat ihmisten elämän. Koin melkoisen valaistumisen, kaikki oli edessäni niin konkreettisena ja epäreiluna itsenään. Voin valitettavasti vain leikkiä ajatuksella, miten hienoa olisi jos jokaisella olisi mahdollisuus sellaiseen kokemukseen.

Käytyäni läpi päässäni koko tuon päivän, jonka ohjelman teko meiltä vei, niin suuria asioita, tuntui uuvuttavalta palata takaisin leirin arkeen. Päivisin lämpöasteita ja aurinkoa oli liikaakin, mikä sai jotkut riehumaan vesileikkeineen. Suomessa partioleirillä se olisi ollut aivan tavallista, mukavaa ajanvietettä, mikäs siinä. Ihmiset kaatoivat juomavettä kanistereista toistensa niskaan ja viskelivät vettä ympäriinsä. Mutta on siinä, että paikalla oli kuitenkin ihmisiä maista missä puhdasta vettä ei edes ole tarjolla. Millaista olisi katsoa vesisotaa sellaisen taustan omaavana? Muutenkin shokki saattaa olla melkoinen saapua puutteesta leirille, missä ruoka ja suihku juomavedessä ovat itsestäänselvyys. Kuulinkin joidenkin leiriporukoiden yhteistyöstä, missä rikkaan maan leiriläiset toivat leirille vaatteita ja muita tarvikkeita köyhempien maiden leiriläisille, joilla saattoi olla koko leirille vain yksi vaatekerta. Se välittäminen ja avun antaminen partiotoiminnassa on hienoa, sen sai kokea tuolla reissulla. Muulla maailmalla on meistä opittavaa.

Kuvia radioinnista http://www.flickr.com/photos/90154596@N00/tags/jamboree/